NELIKYMPPISEN kamarin 74 vuotiaan perustajajäsenen kolmekymppisille suunnattu sanoma

Junnu Vainio runoilee: ”Nuoruus on juhlaa, mutta vanheneminen on taidetta”. Kokemuksesta tiedämme, että menneiden muisteleminen on päivä päivältä hauskempaa. Hyvä ruoka ja viini menee kuitenkin vanhemmiten monen nautinnon edelle. Nautiskelen viiniä, ja tarkastelen tässä yleisiä 40-vuotiskysymyksiä. En ole aivan varma, miksi juuri nyt. Aavistan, että älypuhelimeni laskurin käytön osaamattomuudesta johtuen, jostain tärkeästä tapahtumasta on kulunut tai kulumassa 40 vuotta. Ensinnäkin mikä aika on 40 vuotta? Ei mikään. Vajaa puoli vuosisataa. Noin 100 vuotta sitten keksittiin fonogragi, sähkö, auto, ukkosenjohdatin ja ilmaa raskaampi lentokone. Yli sata vuotta sitten ei ollut mitään. Kaarinakaan ei ollut kummoinen kunta valtakunnallisessa mielessä tuona aikana.

Sittemmin keksittiin nuorkauppakamari joka tarkoittaa myös sitä, että ”papparainen” on vielä nyt täydessä vedossa. Mitä sitten on keksitty? Elintoimintoja hidastava JC-salva, jolla yhdessä tekeminen ei poistu muistin lokeroista. Salvaamalla muistoja, tuntemalla JC- vuosien aikana saatuja hyviä ihmissuhteita, voit elää yhtä vanhaksi kuin vuonna 1980 Osakan maailmankokousmatkalla Turtle- Islandilla ratsastamamme kilpikonnat.

Moni ihminen on ollut entisessä elämässään faaraona Egyptissä, mutta enää se ei käy päinsä. Enää ei ole faaraoita ja sielujen määrä pyörii miljardeissa. Useimmat kadotetut sielut joutuvat tilanpuutteen vuoksi pysymään ikuisesti nuorkauppakamarilaisena.

Kaarinan nuorkauppakamari perustettiin 1978. Turun kamarista oli Turre kutsuttu uudisraivaajaksi. Fagerströmin Harri ja Kangasniemen Hessu innostivat meitä virikkeellisillä puheenvuoroillaan. Muistaakseni Hessu kuitenkin oli enemmän kiinnostunut seuralaistoiminnasta? Miksiköhän, kaipa selitys löytyy optiikkapuolelta.

Perustava kokous pidettiin Piispanristillä Auran Panimon edustustilojen kattokerroksessa, no mikä ettei, tunnelmakin oli katossa. ”Tekemällä oppii” projekti aloitettiin ja jatkot pidettiin Amyn ja Kallen luona. Historiaa kirjoitettiin välittömästi vapaamuotoisena esseenä, jonka sisällöstä sovittiin, että Kallesta tehdään valtakunnallinen puheenjohtaja.

Kallesta leivottiin Lehtisen leipomon tiloissa Turren jälkeen seuraava puheenjohtajamme, valtakunnallinen varapuheenjohtaja Oulussa ja sittemmin koko Suomen JC- järjestön puheenjohtaja Kuopiossa. Kiitos Kalle ja Amy, että saimme olla siinä projektissa mukana. Kallen kaviaari ja Amyanne karkit olivat Kallen valloittavan persoonan lisäksi markkinointivalttejamme.

Ruolan Jaskalle annettiin puheenjohtajan vastuu seuraavana vuonna. Tuolloin koulutus oli ykkösasiamme. ”Koulusta työelämään” oli valtakunnallinen projektimme. Kansainvälisyys sai myös runsaasti painoa-arvoa, teimmehän yhdessä ikimuistoisen ”Kympillä Tokioon, Jenillä Osakaan” projektin. Saimme siellä tavata myös Japanin Keisarin vaimonsa kera. Vieläkin silmissä välkkyy hänen katseensa suoraan suunnattuna meihin nyökkäyksellä höystettynä. Seuralaisilla oli unohtumaton Naran reissu josta oheinen kuva. Kuvassa etualalla Kyllösen Pippi ja Kati vaimoni. Japanista matkasimme Balille. Tämä syystä, että olimme niin lähellä Indonesiaa. Vain 8 tunnin lento Japanista. On Maamme pieni (kooltaan), siksi jää.

Seuraavan vuonna sain kamarin johdettavakseni. Pyrimme vaimoni Katin kanssa tekemään tästä vuodesta perhekeskeisen, lapset huomioonottavan ajanjakson. Seuralaistoiminta oli vilkasta, erityisesti lapset mukanamme teimme monta hyvää perhetapahtumaa luonnossa ja sen ehtoja kunnioittaen. Hiihdettiin kilpaa, suunnistettiin, järjestimme ruokakursseja ja viinikurssitkin oli sponsoroitu Marlin toimesta. Tutustuimme kasvi-, lintumaailmaan, kukkiin ja mehiläisiin. Tästäkö syystä kamarissamme oli sinä vuonna runsaasti odottavia äitejä? Katille kiitos tuesta ja ymmärtämyksestä, joka teki mahdolliseksi täysipainoisen JC- toimintaan osallistumiseni.

Seestynyt nelikymppinen kamaritoiminta luo ajatuksia, että tässä se nyt on. Mitä enemmän sitä ajattelee, sitä enemmän tarvitsee JC-salvaa ymmärtääkseen, että maailmassa on 30-vuotiaita kamarilaisia, jotka osaavat hoitaa kaiken paremmin. Vanhoilla ovat asiat hyvin, nuoremmilla vielä paremmin.

Kun esi-isämme 100 vuotta sitten taistelivat meille tämän supervaltion, jo silloin sisällä kyti lämmin tuli nimeltään ”yhdessä tekeminen”. Virheitä saivat myös he tehdä. Niitä teen varmasti myös tässä kirjoitelmassani. Ei muuta kuin lisää JC-salvaa rintoihin. Virkistävän salvan hivelyn myötä nimi Airistokin tuntuu paremmalta kuunnellessani ”Aamu Airistolla” valssia. ”Ei huolta meillä ei, ne tuuli kauas vei, me onneen vaivumme”.

Eetu,74 vuotta, perustajajäsen, puheenjohtaja 1981

Teksti ja kuva: Erik Kari, perustajajäsen ja vuoden – 81 pressa