Joulusaunamatka ensikertalaisen silmin

Joulusaunamatka 19.-21.1.2018 Matka alkoi perjantaina lämpimillä kohtaamisilla Turun Ortodoksisen kirkon edustalla, josta linja-autoliikennöitsijä viidennessä polvessa, herra Frans Rindell pakkasi seurueen nahkaisilla penkeillä varustettuun ja tyylikkästi sisustettuun mersun minibussiin. Kuten kaikilla retkillä kouluajoista lähtien, takapenkin valloittivat seurueen äänekkäimmät ”isot pojat”. Reissun ensikertalaiset sijoittuvat auton etuosaan jääden hieman kuikuilemaan missä tunnelmissa matka lähtisi käyntiin. Matkan järjestäneet, juuri 40-vuotta täyttäneet, melko isot pojat, Pasi Tocklin ja Fredrik Strandberg repäisivät urheilukassinsa auki ja ensimmäinen hamsterin aivastus kuultiin autossa samaan aikaan minibussin pyörien pyörähtäessä liikkeelle. Kulkuneuvo oli jokaista paikkaa myöten täynnä ja kolmituntinen matka hitsasi porukan loistavasti yhteen. Ennen perille pääsyä Haikon kartanoon myös me ensikertalaiset olimme päässeet oikein hienosti mukaan porukkaan. Perillä majoituimme mukaviin hotellihuoneisiin ja ilta jatkui hyvän illallisen kautta vapaamuotoisella tervetuliaistilaisuudella. Ensikertalaisten Joulusaunamatkaa tukevan Perttu ja Viitanen -säätiön perustajat senaattori Perttu Tuominen ja kunniajäsen Ari Viitanen kertoivat tilaisuudessa halunneensa säätiön avulla tukea ja rohkaista nuorempien jäsenten osallistumista koko viikonlopun mittaiseen Joulusaunamatkaan, joka on ehdottomasti paras tapa tutustua etenkin kamarimme kokeneempaan kaartiin. Kiitosten ja maljapuheiden jälkeen keskustelu illan aikana polveili nuorkauppakamaritoiminnasta bisnekseen ja johtamiseen, huumoria unohtamatta, yön pikkutunneille asti. Lauantain pääpäivä käynnistyi hotelliaamiaisella, jonka jälkeen senaattori Kaisa Rantala vei yllätyksenä meidät oluiden maistelutilaisuuteen paikalliseen kievariin. Kaikki eivät vielä näin aikaisin päivästä halunneet osallistua alkoholin maisteluun, vaan tyytyivät sivistämään tietouttaan vain teoriatasolla. Pasi kävi kävelyllä. Lauantain iltapäivä kului rattoisasti saunoen ja chillaten hirsirakennuksessa Haikkoonselän rannalla. Saunassa käytiin tiukka saunavisa, jonka voitti lopulta myöhemmin illalla esitetyllä finaalikysymyksellä jäsen Antti Salmilahti. Onnea Antti! Perinteitä kunnioittaen saunamatkan virallisin osuus oli iltagaala, jossa maittavan illallisen jälkeen jatkettiin ohjelmalla, seremoniamestarina vielä tuolloin istuva puheenjohtajamme Heikki Sainio, jonka rennolla ja varmalla otteella aloitettiin jakamalla Joulusaunamatkan viralliset palkinnot. Vuoden konkari...

Hetkiä historiasta, osa 2

Suuria hetkiä ja suurmiehiä kamarin 10-vuotisjuhlissa   Kamarin 10-vuotisjuhlat vuonna 1988 pidettiin Paraisilla, sinne hiljakkoin valmistuneessa hotelli-ravintolassa. Juhliin luonnollisesti oli kutsuttu kaikki asiaankuuluvat ja tärkeät JC-henkilöt, suunniteltu hieno kokousohjelma seminaareineen sekä suunniteltu hieno menu. Seminaarin teemaksi valittiin siihen aikaan (ja taitaa vieläkin olla) suosittu aihe, nimittäin johtajuus.   Seminaarin juhlavieraaksi ja -puhujaksi ei kuitenkaan haluttu ketään yritysmaailmasta, vaan pohdimme todella poikkeavaa ratkaisua. Vastuu asiasta lankesi minulle ja tiimimme ensimmäiseksi vaihtoehdoksi tuli elokuvaohjaaja Edwin Laine. Eipä sitten muuta kuin selvittämään, miten tähän merkkihenkilöön saadaan yhteys (yhteystietojen haku tuolloin ei käynyt ihan niin helposti kuin tänä päivänä) ja tietojen selvittyä keräämään uskallusta soittaa. Soitin sitten Edwin Laineelle ja puhelimeen vastasi vanha ja väsynyt ääni. Edwin Laine oli tuolloin 84-vuotias. Hän piti ehdotustani seminaaripuhujaksi yllättävänä, mutta pienen pohdinnan jälkeen hän piti ajatusta jopa lähes kelvollisena. Lyhyen pohdinnan jälkeen hän kuitenkin kieltäytyi kunniasta vedoten ikäänsä ja väsymykseen – hän oli juuri hiljakkoin saanut jonkin suuren työn valmiiksi, eikä enää halunnut rasittaa itseään. Asia jäi sitten siihen aivan ymmärrettävistä syistä. Todettakoon, että Edwin Laine kuoli loppuvuodesta 1989. Nyt sitten alkoi uusi pohdinta, kuka olisi seuraava potentiaalinen ehdokas ja nopeasti keksimme jalkaväen kenraali Adolf Ehrnroothin. Ehrnrooth oli siihen aikaa ”nouseva tähti”. Hän oli ollut pitkään varjossa ja jopa suoranaisessa epäsuosiossa sotiimme kohdistuneen suorapuheisuutensa vuoksi, mutta ajat olivat alkaneet muuttua. Soitin Ehrnroothille ja hän oitis suostui tarjoukseeni. Sopimukseemme kuuluivat kuljetukset hänen kotoaan Kakskerrasta Paraisille ja takaisin. Tästä tulikin minulle seminaarin kohokohta; sain viettää kahdestaan kenraalimme kanssa kaksi runsaan tunnin ajomatkaa. Korkeasta iästään huolimatta (tuolloin 83-vuotias) Ehrnrooth oli erittäin virkeä ja puhelias. Hän oli kiinnostunut JC-toiminnasta ja selostusten ja kokemansa perusteella hän antoi harrastukselle hyvät arvosanat. Keskustelimme...