Hetkiä historiasta, osa 4

Paljon pientä ja monessa mukana

Seison ison lavan backstagella pitkässä juhlamekossa ja tärisen kuin haavanlehti. Minua jännittää ihan kamalasti. Polvet vapisevat, enkä saa sitä lakkaamaan vaikka kuinka yritän aivoillani käskeä. Onneksi hame on pitkä, eikä tärinää näy sen ulkopuolelle (niin ainakin luulen…). Kädessäni on musta kansio, jossa on sekunnin tarkka käsikirjoitus. Olen harjoitellut sitä yksin sekä juontajaparini kanssa edeltävinä päivinä. Minun juontoni on englanniksi, ja tankkaan hiljaa vielä muutaman sanan ääntämistä ennen lavalle menoa. Kädetkin alkavat hieman täristä ja hikoilla, ja ajattelen että keskity nyt ja yritä pitää itsesi rauhallisena, hengitä. Sanon itselleni, että kuvittele, että olet menossa tennisotteluun ja on ensimmäisen syöttövuoron aika… Sitten meidät kutsutaan lavalle. On vuotuisen The Outstanding Young Farmer-palkintoseremonian aika Kajaanissa, kansallisessa vaalikokouksessa vuonna 2009. Olen Kaarinan nuorkauppakamarin koejäsen. Kansallinen TOYF projektipäällikkö, juontajaparini, nykyinen senaattori Jari Savola aloittaa shown. Sitten sanon ensimmäiset sanat, ja jalkojeni tärinä vähenee. Hymyilen ja totean itsekseni, että onpa huikeaa katsella yli 600 nuorkauppakamarilaista juhla-asuissaan lavalta käsin. Palkintoseremonia menee hyvin, ja olen iloinen, että sain tällaisen kokemuksen näin ”nuorena” kamarilaisena.

***

On arkipäivä, iltamyöhä ja olen tänään lähettänyt kymmeniä sähköposteja projektitiimille sekä kokoukseen tulijoille. Edessäni on läppäri ja iso excel taulukko, johon on merkitty kaikki lähes 200 osallistujaa sekä majoitustilat, joita on useita kymmeniä Rymättylän Herrankukkarossa ja Kultaranta Golf resortissa. Kuuluu pling pling, ja taas tulee meiliä, että joku peruuttaa tulemisen, joku haluaa vielä ilmoittautua mukaan, joku haluaa asua juuri näiden kolmen daamin kanssa, joku kysyy milloin kyyti majoituspaikasta kokouspaikalle lähtee perjantai-iltana, koska hänen junansa saapuu Turkuun vasta yhdeksän jälkeen…. Vuoden 2010 alueen A vuosikokous Kieltolaki alkaa seuraavana päivänä, ja vielä pitää varmistaa monta asiaa. Roolini on ”varakokouspäällikkö”. Kokouspaikka on luonnonläheinen ja kaunis, ei mikään perinteinen hotellin kokoustila, ja se asettaa hieman haasteista majoituksen, logistiikan ja ohjelman suhteen. Kokousviikonloppu on ääriään myöten täynnä, ja lauantain iltagaalan istumajärjestys pitää vielä varmistaa Keskusliiton kanssa, että kaikki varmasti mahtuvat ja pöytäjärjestys on oikea. Ja sitten pitää ja sitten pitää ja sitten pitää…projektitiimi on tehnyt valtavasti töitä kokouksen eteen ja odotukset ovat korkealla. Ohjelmapäällikkö, nykyinen senaattori Kaisa Rantala on luonut ohjelmatiimin kanssa ennen kokemattoman lauantai-päivän ohjelman nuorkauppakamarilaisille. Kokous on menestys, ja saamme paljon kiitoksia järjestelyistä, ohjelmasta sekä kokouspaikan valinnasta. Sunnuntai-iltana kaadun sänkyyn. Tekisi mieli nukkua pari vuorokautta putkeen.

***

Luen kansallista sähköpostitiedotetta ja silmiini osuu uuden projektin esittely nimeltä Intohimona Itämeri. Siinä kerrotaan, että Suomen nuorkauppakamarit on solminut kolmivuotisen yhteistyösopimuksen Baltic Sea Action Groupin kanssa vuosille 2013-2015, ja että kamarit saavat olla mukana toteuttamassa projekteja, joiden tarkoituksena on lisätä tietoutta Itämeren tilasta ja suojelusta – eli mitä jokainen kansalainen voi tehdä puhtaamman Itämeren puolesta. Lisäksi kamarien tehtävänä on etsiä yrityksiä, jotka voisivat tehdä sitoumuksen omassa toiminnassaan puhtaamman Itämeren puolesta. Olen pikkutytöstä lähtien viettänyt paljon aikaa meren rannalla Turun saaristossa. Muistan, että olen nähnyt rakkolevää, ahvenlevää, meduusoja sekä merenpohjan parin metrin syvyydessä laiturilta sisäsaaristossa. Mutta nyt leviä ei ole, eikä pohjaa näy, ei myöskään meduusoja. Uusi kansallinen projekti nimeltä Intohimona Itämeri kolahtaa minuun ja seuraavana päivänä soitan kansalliselle projektipäällikölle, nykyinen Aurajoen senaattori Kim Walleniukselle ja kerron, että voisin lähteä tekemään projektia Kaarinan kamarissa. Saman puhelun aikana minusta jotenkin ”ihmeen kautta” tulee myös alueen A Intohimona Itämeri projektipäällikkö, enkä siinä vaiheessa vielä oikein tiedä mitä se tarkoittaa… Alan keräämään taustatietoja sekä projektitiimiä kamaristamme. Olen motivoitunut ja innoissani. Selvitän kaarinalaisilta alakouluilta, mitä niissä opetetaan Itämerestä ja kysyn vanhalta biologian opettajaltani neuvoa, minkä ikäiset oppilaat käsittelevät aihetta koulussa. Päätämme viedä 4.-6-luokkalaisia kaarinalaisia lapsia tutustumaan meren – Itämeren rantaan – ja oppimaan Itämerestä tehtävärastien avulla. Projektitiimi tekee upeaa työtä ja keksii muun muassa, että ennen rastitehtäviä lasten luona vierailee Mr Sinilevä, joka hiukan pelottelee lapsia ja kertoo valtaavansa koko Itämeren, ellei meren saastumiselle tehdä mitään. Projekti onnistuu, ja saamme paljon medianäkyvyyttä kamarille, hyvän mielen lapsille ja kiitoksia opettajilta, että pystyimme hyvin havainnollisesti kertomaan ja opettamaan lapsille Itämeren suojelusta. Lisäksi oppilaat saivat kotiin viemiseksi diplomin ja tietovisakysymyksiä, joilla he testaavat omia vanhempiaan Itämeri-tietoudesta. Projekti oli (on) yhteiskuntavaikuttamista parhaimmillaan!

***

Paljon pientä ja monessa mukana on aika kuvaava sanonta kamarivuosiltani 2009-2015. Saman nimiseen palkintoon liittyy pienestä tikarista nautittava ryyppy, jonka silloinen Pres, nykyinen senaattori Perttu Tuominen minulle tarjosi….ja se on sitten taas toinen tarina! Kiitos kamarikummitädilleni, kunniajäsen Jenni Korhoselle, että aikoinaan esittelit minulle kamaritoimintaa. Se imaisi minut mukaansa alkumetreiltä lähtien, ja olen hyvin iloinen voidessani jälkeenpäin todeta, että kamaritoiminta antoi hyvin paljon: huikeita onnistumisia, kantapään kautta oppeja, verkostoa, ihania ystäviä ja muistoja. Kiitos!

 

Teksti:
Laura Karlsson
COM 2010, SECY 2012, LOM 2013, LIO 2014, kunniajäsen #004.

huhti 11, 2018 | Posted by in Hetkiä historiasta | Kommentit pois päältä artikkelissa Hetkiä historiasta, osa 4
By Karlex