Hetkiä historiasta, osa 9

JC ON VÄLIASEMA Airiston Nuorkauppakamarilla on upea historia. Ensimmäisinä vuosina toiminta ampaisi JC -kentälle kuin raketti taivaalle. Loimme perustaan koko Suomen TET toiminnalle. Meillä oli pari NP:tä kahden vuoden sisällä ja pudotimme Keskusliiton ylhäisestä roolistaan palvelutehtävään kamarien tasolle. Toimimme kansainvälisesti ja saimme koko JCI:n miettimään järjestön tarkoitusta – huomio enemmän laadussa kuin määrässä. Vuokrasimme koko Silja varustamon laivan ja järjestimme vuosikokouksen. Toimme Aira Samulinin muotishown Turkuun. Voitimme kansainvälisen esimerkillisen nuorkauppakamaritoiminnan palkinnon, ynnä muuta, ynnä muuta. Kerroin joistakin kamarin 40 v juhlassa. Illan aikana tuli muutama innostuneena kertomaan, miten alkuajan tarinat olivat koskettaneet: ”Ne pitäisi saada kaikkien tietoon!” Kyllä – erityisesti jos historia antaa innostusta nykyhetkeen. Kaikista hienoista onnistumisista ja tekemisistä huolimatta tärkeintä on kipinä eli aito JC -henki: tekemisen ja oppimisen ilo. Turhan monet kamarit kärsivät jäsenten passiivisuudesta ja yksi syy on liian muodollinen ja asiakeskeinen toiminta. Kokoukset ovat tylsiä, puheenvuorot pitkiä ja projekteihin pitää houkutella jäseniä väkisin. Turhaa pätemistäkin esiintyy, joka on tehokas keino heikentää muiden motivaatiota. Intohimo on rakkautta työhön, taiteeseen, urheiluun, tekemiseen… kaikkeen. Se käynnistää sisäisiä voimavaroja, jolloin energia pulppuaa sydämestä asti. Intohimo on myös luovuuden taustalla. Eräs luovuuskouluttaja on kysynyt lukuisissa tilaisuuksissa missä osallistujat ovat saaneet parhaat ideansa. Vastauksia tulee kaikkialta: saunassa, metsässä, ongella, matkoilla, tunturilla, meren rannalla, JC:ssä, lenkillä, autossa… Kukaan ei ole vastannut: ”Töissä!” JC -toiminta ei saa muistuttaa arkipäivän työtä, vaikka siihenkin kuuluu puurtaminen ja epämukavuusalueelle meneminen. Toiminnan tulee elää, uudistua ja olla hauskaa. On tärkeä muistaa, että järjestöt ja organisaatiot eivät opi mitään. Ihmiset oppivat. Nuorkauppakamari on oppimisen ja vaikuttamisen järjestö, kuten tasavallan presidentti Urho Kekkonen kirjoitti vuonna 1981: ”Suomen Nuorkauppakamari on 25-vuotisen toimintansa aikana saavuttanut vankan aseman järjestöjen joukossa. Nuoret...

Hetkiä historiasta, osa 8

Seuralaisesta jäseneksi – kun vielä oli aikaa! Hyvä lukija, oli kaunis, syksyinen iltapäivä 2017, kun minua suorastaan vaadittiin osallistumaan avecin roolissa Airiston nuorkauppakamarin rapujuhlille. En vastustellut. Ravut kuulostivat herkullisilta ja kamaritoiminta kiinnostavalta. Rapu ravulta ja snapsi snapsilta ilta nousikin varsin korkeisiin sfääreihin laulun raikaessa. Loppuilta oli hauska, muuta en millään mahda muistaa. 😀 Sitten tuli Selection-risteily, A-alueen kokous. Tyynellä Itämerellä kuu loi kauniisti merelle siltaa ja liike-elämän edustus oli vahvasti läsnä. Tästä sitten jatkettiin kuukausi myöhemmin Kiss My Businekseen (KMB), joka oli huikea – tuhansia JCI:tä verkostoitumassa ja tutustumassa toisiinsa. Siellä sain mahdollisuuden tutustua paremmin Ulfiin. En kadu, sillä sitä enemmän on tullut käytyä Naimassa (Club Naima on siis yökerho Turun keskustassa J). Mietin silloin, että täällä on hienoja ihmisiä. Olin kaikin puolin vakuuttunut. Olin miettinyt kamariuraa jo viisi vuotta aikaisemmin, mutta silloin en halunnut lisäharrastuksia. Ajatus oli kuitenkin itänyt mielessäni nuo vuodet – vielä joskus haluan lähteä vapaaehtoistyöhön harrastamaan liike-elämän aktiviteetteja; tuttujani kun oli kamaritoiminnassa ollut mukana vuosien varrella, ja näin ollen orastava kipinä oli hieroutunut ajatuksissani. Muistan sen fiiliksen, joka heistä huokui: se oli miltei käsin kosketeltavaa. Jostain olin siis jäänyt paitsi, minkä halusin myös kokea. Jonkin ajan kuluttua kuulin, että koejäsenhaku oli auki.. silloin heräsi ajatus, että nyt jos koskaan on mahdollisuus olla mukana toiminnassa. (Olinhan jo ehtinyt tutustua vallan loistaviin ihmisiin. Kiitos siitä kuuluu Eevalle.) Epäröin hetken, että miksi, aina voi avecinakin nauttia ilman suurempaa sitoutumista? Jäsenenä pitäisi olla jotain annettavaa ja täytänhän 40 vuotta jonkin ajan kuluttua, jolloin se on sitten siinä, kannattaako siis? (Tosin, näin 40 v. täyttämisen jälkeen, olen huojentuen huomannut, että kaikki on edelleen vallan hyvin ja elämä jatkuu, jopa rutkasti...

Hetkiä historiasta, osa 7

ME TEIMME SEN. KASI-88 projekti Kirjahyllyssäni on paksu valkoinen täyteen ahdettu mappi, jonka selässä lukee Australia. Sisältö on kiehtova ihanien muistojen kokoelma. Siellä on paljon esityslistoja ja pöytäkirjoja vuosilta 1986 – 1988 sekä lukematon määrä Australiaan liittyvää informaatiota mm. viisumilomakkeita. Löysin myös kongressista saadun mustan salkun, jossa oli paljon kongressimateriaalia ja esitteitä Australiasta, Sydneystä ja Queenslandista. Projekti oikeastaan alkoi, kun joukko aktiivisia jäseniä järjesti joulukuussa 1986 ’konkariristeilyn’. Laivalla ideoitiin herkkujen ja kunnon kyytipoikien kera, ’brainstorming’ pohjalta, Sydney-projekti-ideoita. Näistä villeistä ideoista ei monikaan päässyt toteuttamisvaiheeseen asti, risteily sinänsä oli ikimuistoinen. Ideapalverissa 1987 maaliskuussa eräs jäsenemme pyysi puheenvuoroa ja tyrmäsi koko ajatuksen sanoen: ”koko ajatus on täysin utopistinen ja epärealistinen, emme halua olla mukana.” No, mitä me muut JC:t tietenkin teimme? Aloitimme KASI-88 projektin, joka mahdollisti ikimuistoisen matkamme Sydneyn maailmankokoukseen 1988. Kongressin jälkeen päätimme lähteä vielä huikaisevalle lomalle Queenslandin Cairnsiin, Kurandaan, Port Douglasiin ja Great Barrier Reefille, Syvän meren kalaan, jne. Siis unelmaloma kaikilla mausteilla. Projekti organisoitiin asiantuntevasti ja sen säännöissä sanottiin mm.: 2§ Projektiryhmän tarkoituksena on järjestää kansainvälistymiskoulutusta Kaarinan NKK:n jäsenille toteuttamalla miellyttävä liikeyhteys-, koulutus-, PR-, ystävyys- ja kongressimatka Australian Sydneyssä marraskuussa 1988 pidettävään XLIII JAYCEES INTERNATIONAL WORLD CONGRESS – tapahtumaan. Päämääränsä toteuttamiseksi projektiryhmä tulee toteuttamaan erilaisia projekteja vuosien 1987 ja 1988 aikana. Projektien toteuttamislista oli alussa mittava, mukana oli mm. Taulu-, vero-, TimeSystem-, Muoti-88-, Autotarra-, Timo Taikuri-, Hotelli Julian koemakaajais-, Rekrytointi-, Sijoitus-, Huutokauppa-, Lotto-, Ässä arpa-, Joulukortti-, JC- Ultra jäsenkorttiprojekti. Monta muuta projektia syntyi ja haudattiin ajan myötä. Alussa projektissa oli mukana 63 jäsentä ja seuralaista, joista Australiaan lähti yli puolet, kiiltävät kengurupinssit rinnassaan. Projektien tuotto kattoi reilusti yli puolet matkan kokonaiskustannuksista sisältäen kaiken myös lomaan liittyvän. Matka oli upea ja...

Hetkiä historiasta, osa 6

Hetki historiasta, tuntuu ihan eiliseltä Anna-Maria pyysi minua kirjoittamaan muutaman rivin omista muistoista ja kokemuksista nuorkauppakamarissa. Tästä on aikaa toista kuukautta ja edelleen mietin, mitä kertoisin, kun kerrottavaa on niin paljon. Yksittäisiä tapahtumia ja huikeita kokemuksia on paljon, mutta niiden listaaminen ei tunnu siltä, minkä haluaisin jakaa. Se minkä haluan jakaa ja sanoa ääneen, on, että minä opin — paljon. Nuorkauppakamari markkinoi itseään johtamiskoulutusjärjestönä. Kun tulin mukaan toimintaan, en ihan hahmottanut, mitä ja missä johdetaan. Toiminta näytti ystävyysverkostolta, joka puuhasi milloin mitäkin ja vietti aikaa yhdessä. Selkeästi johtajuutta käytti puheenjohtaja. Kun jätin aktiivisen kamaritoiminnan ymmärsin, missä ja miten johdetaan ja niitä oppeja sovellan edelleen työelämässä. Kamaritoiminnan eri projektit vaikkakin pienimuotoiset ovat johtajuuden harjoittelun ensi askeleita. En tarkoita tällä sitä, että opitaan käskyttämään muita vaan sitä, että opitaan luomaan verkosto, jonka kautta asioita saa selville ja hoidettua. Projektipäällikkönä oppii jo työelämässä kaivattua esimiestaitoa ja kykyä kantaa sitä esimiesvastuuta; kannustamista ja motivointia sekä myös puuttumista, ilman että on varsinaisia palkitsemisen keinoja kuten työelämässä. Näissä tehtävissä saa suoran kokemuksellisen perehdytyksen esimiestyön haasteisiin; miten toimia, kun vastuunjako sakkaa, miten toimia, kun tiimin motivaatio lopahtaa, miten rauhoittaa liian nopeasti eteneviä ja nopeutta hitaasti eteneviä, miten rakentaa yhdessä tekemisen ilmapiiri, jossa on luottamusta, iloa ja tahtoa onnistua? Oman kamariuran upein vuosi oli ilman muuta oma puheenjohtajavuosi. En ole luonteeltani eturiviin haluava, enkä suuremmin himoitse valtaa. Toisaalta on luonteeltani sosiaalinen ja päämäärätietoinen, joku on joskus väittänyt nopeaksi etenijäksikin. Puheenjohtajavuoden aikana katsoin usein peiliin ja pohdin omaa johtajuutta, sen vahvuuksia ja heikkouksia ja epäilin kyllä onnistumistani. Vuoden lopussa tunnistin itsessäni selkeää muutosta, olin kehittynyt! Minulle oli kasvanut vahva kiinnostus muutosprosesseja kohtaan, ne sytyttivät minut parhaisiin suorituksiin. Juuri...

Hetkiä historiasta, osa 5

Tie senaattoriksi Muistoja vuosien varrelta, Perttu Tuominen #71495 Eletään syksyä 2004. Olin aloittanut työt Europlan Engineering Oy:n palveluksessa heinäkuun 27. päivänä. Nykyinen senaattori, ystäväni, ja minut Europlaniin rekrytoinut Jari Savola #69875 joka tuohon aikaan oli Europlanin varatoimitusjohtaja, antoi minulle Kaarinan Nuorkauppakamarin jäsenhakemuslomakkeen. Täytin lomakkeen ja annoin sen Jarille. Silloin en tiennyt mitä tuo jäsenhakemuslomakkeen täyttäminen tulisi tarkoittamaan minun kohdallani. Jari on siis minun kummini. Huomattakoon tässä kirjoituksessani konservatiivisuuteni, eli tässä puhutaan Kaarinan Nuorkauppakamarista, sallittakoon se tässä yhteydessä, koska sitä aikaa minä olen elänyt nuorkauppakamaripolullani. Palataan loppuvuoteen 2004. Jäsenhakemukseni oli käsitelty ja minut kutsuttiin haastatteluun. Muistan tuon haastattelun edelleen. Oli joulukuu 2004, juuri ennen joulua. Sää Turussa oli tosi talvinen, oli melkoinen lumipyry ja hyinen viima. Jäsenhaastattelu suoritettiin Turun Ramada-hotellissa Eerikinkadulla. Minua jännitti mitä tuleman pitää. Astuin sisään kokoustilaan, missä oli arvovaltainen raati minua odottamassa. Tuohon raatiin kuului Pres 2004 Jarmo Kulmala (kunniajäsen #001), tulevan vuoden 2005 Pres Johanna Gadd (senaattori #68190) ja Tom Saurén DP 2005 (senaattori #68661). Haastattelu suoritettiin ja niin minusta tuli koejäsen vuosimallia 2005. Kaarinan Nuorkauppamarin ensi muistot liittyvät järjestäytymiskokoukseen 2005. Se pidettiin vakuutusyhtiö Sammon tiloissa Puutarhakadulla. Mieleeni on jäänyt näytelmä, joka oli läpileikkaus nuorkauppakamarista ja jonka pitivät Harri Lukander (senaattori #53483) ja Katriina Kontu (senaattori #64647). Valitettavasti en pystynyt osallistumaan ensimmäisen vuoden vallanvaihtoon tammikuussa 2005, koska silloin samaan aikaan oli poikamme Valtterin laskettu aika. Nuorkauppakamariurani alku siis oli hieman passiivinen. Kevät 2005 kului ja kummini Jari ehdotti, että lähdetään kansalliseen vuosikokoukseen Joensuuhun huhtikuussa 2005. Olin innoissani, en tietenkään tiennyt mitä kokous tuo tullessaan mutta niin me vain lähdettiin Joensuun kansalliseen kokoukseen. Elettiin herroiksi ja mentiin lentämällä. Savola sanoi, että myös Saurén ja Kokkala ovat tulossa...

Hetkiä historiasta, osa 4

Paljon pientä ja monessa mukana Seison ison lavan backstagella pitkässä juhlamekossa ja tärisen kuin haavanlehti. Minua jännittää ihan kamalasti. Polvet vapisevat, enkä saa sitä lakkaamaan vaikka kuinka yritän aivoillani käskeä. Onneksi hame on pitkä, eikä tärinää näy sen ulkopuolelle (niin ainakin luulen…). Kädessäni on musta kansio, jossa on sekunnin tarkka käsikirjoitus. Olen harjoitellut sitä yksin sekä juontajaparini kanssa edeltävinä päivinä. Minun juontoni on englanniksi, ja tankkaan hiljaa vielä muutaman sanan ääntämistä ennen lavalle menoa. Kädetkin alkavat hieman täristä ja hikoilla, ja ajattelen että keskity nyt ja yritä pitää itsesi rauhallisena, hengitä. Sanon itselleni, että kuvittele, että olet menossa tennisotteluun ja on ensimmäisen syöttövuoron aika… Sitten meidät kutsutaan lavalle. On vuotuisen The Outstanding Young Farmer-palkintoseremonian aika Kajaanissa, kansallisessa vaalikokouksessa vuonna 2009. Olen Kaarinan nuorkauppakamarin koejäsen. Kansallinen TOYF projektipäällikkö, juontajaparini, nykyinen senaattori Jari Savola aloittaa shown. Sitten sanon ensimmäiset sanat, ja jalkojeni tärinä vähenee. Hymyilen ja totean itsekseni, että onpa huikeaa katsella yli 600 nuorkauppakamarilaista juhla-asuissaan lavalta käsin. Palkintoseremonia menee hyvin, ja olen iloinen, että sain tällaisen kokemuksen näin ”nuorena” kamarilaisena. *** On arkipäivä, iltamyöhä ja olen tänään lähettänyt kymmeniä sähköposteja projektitiimille sekä kokoukseen tulijoille. Edessäni on läppäri ja iso excel taulukko, johon on merkitty kaikki lähes 200 osallistujaa sekä majoitustilat, joita on useita kymmeniä Rymättylän Herrankukkarossa ja Kultaranta Golf resortissa. Kuuluu pling pling, ja taas tulee meiliä, että joku peruuttaa tulemisen, joku haluaa vielä ilmoittautua mukaan, joku haluaa asua juuri näiden kolmen daamin kanssa, joku kysyy milloin kyyti majoituspaikasta kokouspaikalle lähtee perjantai-iltana, koska hänen junansa saapuu Turkuun vasta yhdeksän jälkeen…. Vuoden 2010 alueen A vuosikokous Kieltolaki alkaa seuraavana päivänä, ja vielä pitää varmistaa monta asiaa. Roolini on ”varakokouspäällikkö”. Kokouspaikka on...