Korona on muuttanut maailmaa ja olemme lukeneet miten osa ihmisistä on jäänyt loukkuun etätöihin ja sen ai­heut­ta­maan yk­si­näi­syy­teen. Kun kontaktit työ­ka­ve­rei­hin jäävät etä­pa­la­ve­rei­den varaan, niin aikaa kuu­lu­mi­sien vaih­ta­mi­seen ei ole löytynyt yhtä paljon kuin kas­vok­kain teh­tä­väs­sä työssä.

Viime vii­kon­lop­pu­na Suomen Nuor­kaup­pa­ka­ma­rit viettivät A-alueen vaa­li­kokous­ta Marinassa ja Turun Seu­ra­huo­neel­la. Vaa­li­kokouk­sen jär­jes­tä­ji­nä toimi tällä kertaa Aurajoen Nuor­kaup­pa­ka­ma­ri.

Mistä hal­li­tus­hom­mas­sa on kyse? Pääsemme porukalla to­teut­ta­maan kamarin toimintaa omalla tyy­lil­läm­me. Jokainen hal­li­tus­lai­nen vastaa omasta alu­ees­taan ja toimii oman tiiminsä johtajana.

Veneily pää­sään­töi­ses­ti on helppoa, sillä kaistaa riittää. Veneen ir­rot­ta­mi­nen lai­tu­ris­ta on myös yleensä helpompaa kuin kiin­nit­tä­mi­nen. Jopa kokeneet ve­nei­li­jät välillä unohtavat, että jokainen kiinnitys on suun­ni­tel­ta­va ja käytävä läpi kiin­nit­tä­vän miehistön kanssa. Tällöin tulee muistaa, että kapteenin sana on laki – kukaan ei voi alkaa soo­loi­le­maan oman mielen mukaan köysien kanssa kiin­ni­tyk­ses­sä.

Itse olen saanut ilon päästä ve­nei­le­mään jo pik­ku­po­jas­ta alkaen, ja sitä kautta oppinut myös niitä kuuluisia hyviä me­ri­mies­ta­po­ja. Viimeiset pa­ri­kym­men­tä vuotta olen enemmän nauttinut pur­je­ve­neen kyydistä, ja pur­jeh­ties­sa voi leik­ki­säs­ti sanoa, että ollaan perillä jo siinä vaiheessa, kun purjeet saadaan nostettua. Mutta toki to­del­li­suu­des­sa sitä ehtii kyllä välillä, joko tyynessä kelluessa taikka kovassa myrskyssä heiluessa, toivoa, että se satama jo näkyisi ho­ri­son­tis­sa.