Yksi Suomen nuor­kaup­pa­ka­ma­ri­toi­min­nan merkittävimmistä yhteiskunnallisista

saavutuksista on nykyisen työelämään tutustumisen (TET) käynnistäminen Suomessa, kun Kouluhallituksen pyrkimykset olivat epäonnistuneet.

Vuonna 1976 Kouluhallitus perusti työryhmän, jonka tavoitteena oli koulun ja työelämän

lähentyminen. Kahden vuoden kuluttua ryhmä lopetti toimintansa, koska se ei onnistunut

tehtävässään. Kaarinan koulutoimenjohtaja Jukka Tamminen ja Kaarinan Nuorkauppakamarin

(nykyinen Airiston NKK) perustajajäsen Karl-Magnus Spiiki asuivat samassa rivitalossa. Kun erään

naapurijutustelun yhteydessä oli puhetta koulujen ja työelämän lähentämisestä, pyysi Tamminen

nuorkauppakamarilta apua.

Tästä alkoi projekti Koulusta Työelämään (1979), joka myöhemmin laajeni koko maahan ja myös

ulkomaille. Projekti sisälsi kahden tunnin aktivoivat luennot kouluissa eri luokille ja viikon

työ­paik­ka­har­joit­te­lun järjestäminen koululaisille: alussa kamarin jäsenten yrityksissä ja työpaikoilla,

myöhemmin muuallekin.

Luentojen ideana oli esitellä nuorille tuttu yritys - nakkikioski. Kun perusasiat oli käyty läpi kuvien

avulla, jaettiin oppilaat 4-5 hengen työryhmiin. Sitten heille kerrottiin yhden nakkisämpylän

myyntihinta ja annettiin valmis luettelo yrityksen kuluista. Listan avulla työryhmät saivat arvata

miten paljon rahaa meni eri kuluihin (liikevaihtovero, raaka-aineet, palkat, sosiaalikulut jne.).

Kiinteiden kulujen kohdalla oli vain yksi luku, mutta listassa mainittiin mitä kaikkea siihen kuului.

Koululaiset innostuivat monesta syystä. Nuori, vieras ja kokematon ”opettaja” toi vaihtelua

kouluarkeen. Kalvojen kuvat olivat hauskoja ja helposti ymmärrettäviä. Kuuntelemisen sijaan he

saivat osallistua. Työskentely ryhmissä oli siihen aikaan kouluissa vieras käytäntö. Lukujen

arvaaminenkin oli hauskempaa kuin valmiin tiedon omaksuminen.

Kun ryhmät olivat jakaneet nakkisämpylän myyntihinnan kulueriin, kerrottiin jokaisen kohdalla

tarkemmin mitä ne tarkoittivat käytännössä. Hauskaa kilpailuhenkeä syntyi, kun jokaisen kuluerän

kohdalla selvisi, mikä ryhmä oli arvannut lähimmäksi. Kun luvut oli käyty läpi, näytettiin

laskelman rinnalla todellisen yrityksen tuloslaskelma. Koululaisten ilmeet olivat näkemisen arvoisia,

kun he ymmärsivät yrityksen kulurakenteen ja miten maksamalla veroja yritys vaikuttaa koko

yhteiskunnan hyvinvointiin. Tähän asti suuri osa oli kuvitellut, että kun he ostavat nakkisämpylän,

panee yrittäjä kaikki rahat taskuunsa.

Käsikirja kalvoineen tehtiin kamarin toimesta. Kuvittajaksi saatiin tunnettu piirtäjä Mauri Kunnas.

Tunnit onnistuvat jopa erinomaisesti, kun luennoimisen sijasta kamarin jäsenet saivat johtaa

ryhmätyöskentelyä ja vastata kysymyksiin. Pian kamarissa levisi tieto onnistumisista ja

mahdollisuudesta harjoitella esiintymistaitoa. Sen seurauksena löytyi halukkaita jopa enemmän

kuin tarvittiin.

Koulumaailman vastaanotto oli alussa erittäin epäilevä ja jopa negatiivinen. Samaa suhtautumista

esiintyi yritysmaailmassa. Näihin asenteisiin Kouluhallituksen asettama työryhmäkin oli törmännyt.

Mutta kun hyvät kokemukset luennoista ja työharjoitteluista levisivät ”suusta suuhun”, kiinnostui

Airiston (entinen Kaarinan) Nuorkauppakamarin projekti 1979 - 1982

mediakin. Nuorkauppakamarin innostunut ja ennakkoluuloton henki sekä rohkeus ryhtyä sanoista

tekoihin sai arvostusta. Vähitellen asenteet kouluissa ja yrityksissä muuttuivat.

Vuonna 1980 Koulusta työelämään valittiin kansalliseksi projektiksi.

Vuonna 1981 sen toteutti yli 90 % Suomen nuor­kaup­pa­ka­ma­reis­ta. Samana vuonna sitä

markkinointiin myös kansainvälisesti.

Vuonna 1982 Suomen Nuorkauppakamarit ry:n Vaalikokouksessa projekti (käytännössä kokeiltu

toimiva malli) luovutettiin yhteiskunnalle. Vastaanottajana toimi Helvi Sipilä.Kirjoitti

Karl-Magnus Spiik

Kaarinan Pres 1989, NP 1981, Senaattori 30205

PS

Projektista tehtiin myös video, jonka tilaajana oli Suomen Yrittäjät, rahoittajana Suomen

Yhdyspankki ja käytännön esimerkkinä (kuvauskohteena) Hesburgerin ensimmäinen nakkikioski

Turussa.